Aalto ja Segercrantz Sulkapallon Hall of Fameen

Suomen sulkapallon Hall of Fame kunniagalleriaan valitaan suomalaisen sulkapallon hyväksi tehdystä työstä ansioituneita pelaajia, valmentajia, tuomareita, johtajia, seuratoimijoita tai muita sulkapallon parissa toimineita henkilöitä.

Hall of Fame -jäsenyys on mahdollista saavuttaa niin pelikentällä kuin sen ulkopuolella tehdystä työstä. Vuoden 2018 Sulkapallon SM-kisoissa Hall of Fameen nimettiin Jyri Aalto ja Mårten Segercrantz.

Jyri Aallon (s.1969) ura alkoi vuonna 1979 10 vuoden iässä ja johti kolminkertaiseksi miesten kaksinpelin Suomen mestariksi, kaksinkertaiseksi sekanelinpelin mestariksi ja lisäksi hän on kerran voittanut miesten nelinpelin mestaruuden.

Kansainvälisillä kentillä hän nousi vuonna 1994 kahdeksan parhaan joukkoon EM-kisoissa Hollannissa. Ja samana vuonna hän kuului Suomen Thomas Cup –joukkueeseen, joka pääsi lopputurnaukseen Jakartaan. Vielä suuremmalla näyttämöllä – olympialaisissa – hän edusti Suomea vuonna 2000 Sydneyssä.

Maaotteluissa hän edusti urallaan Suomea 50 kertaa, ja toi niissä 35 voittoa. Yhteensä hän saavutti 43 kultamerkkipistettä ja sai liiton kultaisen pelaajamerkin n:o 26.

Yleisen sarjan pelien jälkeen hän on voittanut lukuisia Suomen mestaruuksia senioriluokassa kaikissa kolmessa pelimuodossa. Ja ovatpa senioreiden MM- ja EM-vastustajatkin kokeneet hänen edelleen kovan kuntonsa.

Aktiiviuran lisäksi hän on toiminut valmentajana U19-liittoryhmässä vuonna 2003, jolloin Suomi saavutti kaksi pronssia nuorten EM-kisoissa. Sittemmin hän on toiminut lääkärinä SSuL:n Rio Teamissa ja nyt vuoden 2020 olympialaisiin tähtäävässä Tokyo Teamissa.

Mutta parhaiten hänet silti muistetaan kuulumisesta yhtenä jäsenenä 1990-luvun kivikovaan kärkiviisikkoomme. Kun muut tuon ”luuvitosen” jäsenet olivat Pontus Jäntti, Lasse Lindelöf, Tony Tuominen, Robert Liljequist.

Kun Mårten Segercrantzille (s.1941) vuonna 2004 myönnettiin liiton kultainen ansiomerkki, kerrottiin luovutussanoissa merkin tulleen myönnetyksi ”ainutlaatuisen pitkästä ja monipuolisesta sitoutumisesta ja saavutuksista lajissamme”.

Hänen, jos kenen uraa voi kutsua sulkapallon elinkautiseksi. Se alkoi ulkopeleistä 1950-luvun alussa. Seuraavana merkkipaaluna osallistuminen 13-vuotiaana ensimmäisiin SM-kisoihin 1955 ja sen jälkeen jokaiseen SM-kisaan vuoteen 1988. Eikä vain osallistumista, vaan myös voittoja: 2 kaksinpelin mestaruutta, yhdeksän nelinpelin ja viisi sekanelinpelin Suomen mestaruutta, 36 kultaisen pelaajamerkin pistettä, 32 maaottelua, liiton kultainen pelaajamerkki n:o 4.

Nuorten luokan ja seniorikauden kaikki voitot lukien hänellä on toiseksi eniten Suomen mestaruuksia. SM-loppuotteluissa hän iski 16 vuoden aikana yhteensä 27 kertaa.

Pelin ohella toimiminen niin liitossa kuin seurassa on ollut mittavaa. Esimerkiksi: maajoukkueen valmentajana, valitsijamiehenä ja joukkueenjohtajana yhden vuoden katkoa lukuun ottamatta 1968-1981. Seurassaan HBC:ssä hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana (1986-94). Kisajärjestelyissä – niin liiton kuin HBC:n – mm. kisojen vetäjänä, ylituomarina, tuomarina, rajatuomarina, pallovastaavana. Lista on lyhennettynäkin hengästyttävän pitkä.

  
Yhteistyössä